Taran kanssa käytiin tänään hurtan kuvauksissa. Mitään tietoa ei ollut mitä tulee tapahtumaan, joten jännityksellä aamulla mietin miten mahtaa käydä. Kun menimme kuvauspaikalle, jouduimme ensin kävelemään hallin läpi jossa oli trukkeja ja kova meteli. Taran häntä vilahti nopeasti koipien alle ja mietiskelin jo, että käännyn kannoillani ja lähden kotiin. Onneksi en lähtenyt, koska mentyämme kuvaushuoneeseen, koko koira muuttui! Paikalla oli kaksi henkilöä, kuvaaja ja avustaja, minua ei koko hommassa tarvittu vaan sain seistä sivummalla koko ajan. Avustaja puki ja laitteli Taran valmiiksi, sekä asetteli sen "kuvausasentoihin". Otettiin eri puolilta seisomiskuvia, istumakuvia sekä makuukuvia. Hienosti oli Tara, siitä huomasi kuinka onnellinen se oli kun kerrankin kaikki huomio oli siinä ja namia satoi :D Henkilökunta kehuivatkin Taraa valtavasti, oli kuulemma helppo koira kun pysyi hienosti paikallaan ja teki mitä pyydettiin. Hyvä, hyvä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! Lopuksi saatiin sitten iso säkki luita, sekä sain valita joko uudenmalliston valjaat tai pannan. Yhdet valjaat meillä onkin, eikä niillä ole hirveästi käyttöä, joten valitsin kaulapannan. Tämä oli Tarallekin mukava kokemus, jospa se luottamus vieraisiin ihmisiin on kasvussa. Saa nähdä päätyykö kuvat jonnekin, saamme me jotain ainakin postissa kotiin :)

Tinkallekin kuuluu oikein hyvää. Aloitimme pentukurssin, jossa onkin mennyt oikein mallikkaasti. Tinka pikkuisena pyörii isojen labbiksien ja kultsujen välissä, ihan yhtä hienosti se pärjää kuin isotkin. Tinkan kanssa on kyllä mukava tehdä ja touhuta, kun se on niin valtavan innokas! Kun treenataan niin mennään satanen lasissa (niin mennään kyllä muulloinkin :). Painoa ollaan saatu kasvatettua hyvin, nyt se alkaa muistuttaa enemmän koiraa kun kirahvia...

Perjantaina startattiin auto kohti Juankoskea ja viikonloppu vietettiin mökillä. Mukavaa oli mökkeillä ja rentoutua. Hankaluuksia tuotti Tinkan suuri kiinnostus marjapuskia kohtaan, eli heti kun aukasi oven, Tinka juoksi puskaan syömään marjoja (eikä liikkunut sieltä minnekään). Tinka oli sitten suurimman osan ajasta hihnassa ja rannalla irti.

Taralla ei ollut enää hinkua uimaan (onneksi), vesi oli niin matalalla ja siitä syystä tosi mutainen. Muuten se nautti mökkeilystä ja juoksenteli tyytyväisenä.

Tinka saa ensi viikonloppuna toisen rokotuksen ja samalla saadaan kunnolla punnittua paino. Oma vaaka ei näytä kovin todellista painoa. Viikonloppuna lähti myös ensimmäiset hampaat, nyt ylärivin etuhampaat puuttuvat, siitä ne sitten lähtee :) On se jo iso tyttö!

Tinkan osaa jo istu-käskyn, sekä malttaa istua hetken paikallaan. Kontaktia ja luoksetuloja treenataan edelleen (ikuisesti). Damin nostaminen ja pitäminen onnistuu hienosti, meinasin jo menettää toivoni siihen, ettei Tinka koskaa opi pitämään damia pidempään. Nyt se malttaa hienosta kantaa damia ja pitää sitä. Ollaan tehty myös joitakin "noutotreenejä" eli sisällä olen vienyt damin ja Tinka on hakenut sen, se onkin onnistunut loistavast. Mukava on pikkuisen kanssa harjoitella uusia juttuja, kun se on niin valtavan innoissaan ja oppii nopeasti uusia asioita.

Meinasin osallistua Taran kanssa ensi viikonloppuna tollereiden tokomestaruus tokoon, mutta ajattelin treenata ensin Pialta saamia uusia vinkkejä. Tokossa näyttää ihan hyvälle ja juoksejen tarkastaminenkin on helpompaa. Viime maanantaina aloitimme treenata Taraa niin, että se on aina käskyn alla kun sen juoksut tarkastetaan. Eli minä seison sen edessä ja annan sille juoksujen tarkastus-käskyn, sitten siitä seuraa huippupalkka. Yritämme siis saada Taralle tehtävän johon se keskittyy tilanteessa, eikä ajattelee kamalaa kopelointia. Ensin treenaamme vaan sitä, että joku kävelee Taran ohi, eikä se saa liikkua (en siis hyväksy sitäkään, että se väistää) vaan aloitamme alusta ja palkka jää saamatta. Sen jälkeen etenemme silitykseen ja lopuksi vasta kopeloidaan takapuolta. Hyvin selitetty :)

Muitakin liikkeitä otimme viime viikonloppuna; seuraaminen (aloitamme palkkaamisen eri tavalla), luoksetulo, ruutu, metallinouto, hyppynouto ja tunnari. Muita koirakoita seuraamalla oppi varmaan eniten ja sai aivan loistavia vinkkejä omiin treeneihin. Jotenkin niihin kaavoihin kangistuu ja aina tulee treenattua samalla tavalla, täytyy yrittää oppia muuttamaan tapoja.

Vaikka olemme treenanneet Taran kanssa jo vuosia ja edelleen sitä oppii koirastaan (ja itsestään) kaikkea uutta. Koulutuksessa tuli puhetta Taran palkkaamisesta, automaattisesti palkkaan sen taputtamalla kylkeen ja sitten palkkaan namilla/pallolla. En ole itse huomannut, mutta Tara väistää minun taputukseni. Se ei oikein koskaan ole ollut sellanen kyöhnääjä joka rakastaisi hirmuista rapsuttelua tai silityksiä. Yritän tästä lähtien palkata Taran niin, että itse liikun pois päin (tarasta) ja Tara saisi tulla itse minua kohti. Yritetään oppia vaikka ilmaan tai minua vasten hyppääminen (sellanen juttu mistä se palkkaa itsensä). Taas hyvin sekavasti selitetty :D

UUSIA KUVIA:

Aivan mahtava ja opettavainen viikonloppu takana! Pää on täynnä uutta tietoa, vinkkejä ja treeni-intoa :) Perjantaina kuunneltiin teoriaa ja lauantaina sekä sunnuntaina istuttiin kentällä. Taran kanssa käytiin esittelemässä omat ongelmat ja taidan uskoa, että tästä suosta vielä noustaan! Tinka hurmasi sekä kouluttajan, että yleisön :) Kiitos Pialle hienosta viikonlopusta!

KUVIA:

:
Tinka vietti välillä aikaa häkissä


Päivin ja Indyn luoksetulo

Kuuntelijoita

Tinka söpöilee ;)

Ari, Pia ja Eija+Kaneli

Tara odottaa vuoroaan

Piia ja Ilo

Johanna ja Pessi



Tessa (Sini Kreettan Iiris)



Tessan ruutu, tyylinäyte 1

Tessan ruutu, tyylinäyte 2

9 viikkoa


11 viikkoa


3kk
(Kokoero ei todellisuudessa noin suuri mitä se kuvissa on :)

Aika kuluu hurjaa vauhtia, en meinaa enää perässä pysyä :)

Tinka kasvaa vauhdilla, onneksi se saa päivä päivältä enemmän virtaa. Mukavaa, kun on innokas koira :) Harjoituksen kohteena on edelleen kontakti (joka sujuu oikein mainiosti), istuminen (yritetään lisätä aikaa ja opetella istumaan paikallaan), damin nosto ja pito-harjoitukset (jatketaan samalla tavalla, kuin aiemmin) -> suurin ongelma damien kanssa on hössötys, kun sitä damia ei malttais kovin kauaa pitää, vaan se pitää tiputtaa välillä ja sitten napata uudestaan. Ehkäpä tämä luonnistuu paremmin ajan kanssa. Malttia on harjoiteltu erilaisilla harjoituksilla ja luulen, että tulevalla pentukurssilla saadaan tehotreeniä tähän hommaan. Me ei siis olla menossa noin nuoren ja vilkkaan koiran kanssa tunniksi puurtamaan, vaan enemmänkin tekemään ohitusharjoituksia, yms.. Eikä välttämättä olla koko aikaa porukan mukana vaan touhua voi seurata sieltä sivustakin. Katsellaan mitä kurssi tuo tullessaan :)

Eilen posti toi tullessaan Tinkalle rekkaripaperit :)

Tara jatkaa samoja treenejä kuin ennenkin. Pientä motivaatiota ollaan saatu onnistuneiden liikkeiden myötä, mielestäni tuo koira osaa VOI:n liikkeet (eri asia onnistuuko ne kisoissa). Kompastuskivenä on vain se juoksujen tarkastaminen!!!! *huokaus* Kyllä se vaan "aavistuksen" harmittaa, että noin kiva harrastuskaveri "menee hukkaan". Luulen kuitenkin nyt tietäväni mikä siinä juoksujen tarkastamisessa niin järkyttää, katsotaan voidaanko asialle vielä tehdä jotain... Siihen asti treenataan, treenataan ja vielä kerran treenataan...

Ensi viikonlopulle onkin mukavaa puuhaa, kun olemme kaikki kolme  Miettisen Piian tokovalmennuksessa. Siitäpä sitten ensi viikolla :)

Eilen aloittelin kirjoittamaan uutisia, mutta jotenkin lahjakkaasti sain poistettua piiiitkän tekstin. Ylläri, ylläri meni hermot ja lopetin kirjoittamisen, mutta kokeillaan paremmalla onnella tänään :) Suuria uutisia meillä ei kyllä ole, tavallista arkea täällä elellään, mitä nyt pieni hyrrä viihdyttää ja pitää kiireenä. Arki palasi tosiaan kuvioihin ja hetken saattaa viedä opetellessa taas koulunkäyntiä, onpahan hyvää aikaa tehdä luennoilla treenisuunnitelmia ;)

Molemmat koirat ovat pysyneet terveinä, muutama rupi Taran kuonossa oli jossain vaiheessa, mutta se saattaa johtua myös piraijahampaisesta riiviöstä. Yllättävää, kuinka Tara antaa pennun itseään kohdella. Toivottavasti se alkaisi pikku hiljaa asettelemaan rajoja enemmän, ettei Tinka hypi hirveesti aikuisen koiran naamalle. Tinka on melkoisen kova komentaja :)

Tinka on nyt asustellut meillä jonkin aikaa, aika juoksee kuin siivillä. Paljon ollaan tehty (ja paljon tullaan tekemään), hienosti tyttö oppii kaikkea uutta joka päivä :) Suuria juttuja ei olla edelleenkään treenattu. Kontaktia ollaan harjoiteltu, nyt se osataan ehkä "liiankin hyvin", kun joskus Tinka saattaa kävellä koko lyhyen lenkin kontaktissa :) Pitäisi ehkä harjotella enemmän "vapaa"-käskyä... Luoksetulot ovat (ainakin vielä) vauhdikkaita ja hyviä. Istumista harjoitellaan, mutta aikaa pitäisi lisätä harjoituksiin. Nykyin istumaan ei oikein malteta muuta kun pompata. Damilla ollaan tehty pito ja nosto- harjoituksia, mukavasti alkavat nekin sujua, mutta kantamisaikaa pitäisi pidentää. Ehkäpä yleisesti pitäisi tuota malttia reenailla enemmän :)

Taran kanssa kisaaminen on tauolla, molempien hermoromahduksen estämiseksi :) Nyt ollaan pyritty treenailemaan niitä erityisen puuttellisia liikkeitä. Luoksetulossa vaihdoin käskyt suullisiksi ja ainakin treeneissä vaikuttaisi toimivan. Tunnarissa olemme pyrkineet saamaan lisää itseluottamusta, koska siitä meidän epäonnistumiset ovat varmaan johtuneet. Tara ei luota itseensä, se ei malta haistella ja jos tilanne käy erittäin epävarmaksi, kapulan pureminen tulee kuvioihin. Nostetaan siis itseluottamusta ja haetaan liikkeeseen varmuutta. Treeneissä mahdollisimman moni ihminen on käynyt kopeloimassa Taran takapuolta ja siellä ei kyllä ole mitään ongelmaa, mutta auta armias kun mennään kisoihin... No kokeillaan muutamat kisat, jos ne ei lähde niin lopetamme kisaamisen siihen. Mikä järki on kisata koiran kanssa, joka tuntee itsensä uhatuksi kisakentällä? Toivottavasti saamme joskus samanlaisen rentouden kisoihin, mitä se on aina treeneissä. En kyllä suostu vielä luovuttamaan!

Viikonloppuna teimmekin sitten uutta juttua. Kävimme nimittäin Lauran kanssa vetämässä koirille verijäljet. Jäljet vedettiin lauantaina ja sunnuntaina Tara sekä Rome pääsivät ajamaan ne. Jäljet olivat n.30metriä pitkät. Ja voi sitä riemua, kun Tara hokasi mistä oikein on kyse! Ensin pyörittiin ja ihmeteltiin, sitten mentiin innoissaan koko jälki. Mukava oli katsoa omaa koiraa niin innoissaan työssä. Myös Romella meni hyvin.

Tinkalle vedettiin myös lauantaina jälki, joka ajettiin sitten parin tunnin päästä. Jälki oli n. 4 metriä pitkä. Tinka sai ensin haistaa sientä millä jälki oli vedetty ja jäljellä se oli heti mukana juonessa. Neiti työskenteli erittäin huolellisesti koko jäljen. Luulempa, että tulen vetämään tytöille jälkiä useamminkin. Raskasta, mutta mukavaa puuhaa :) Toivottavasti ei vaan tehty kaikkea väärin...

KUVIA:


Nukkuvan koiran kuvaaminen on helppoa :)







Tinka ja Rino (Karvin Spaceship)

Tinka pentunen vieraili tänään eläinlääkärissä hakemassa ensimmäisen rokotuksen. Tippaakaan ei jännittänyt ja kaikkia ihmisiä tervehdittiin iloisesti, myös ell. sai tutkia palleron hyvin.Tinka ei tosin olisi jaksanut olla pitkään paikallaan. Eläinlääkäri totesikin "on vilkas pentu" :)

Painoa oli kertynyt 5,4kg.

Redadict Unbeatable "Tinka"

Novascotiannoutaja
Narttu
Syntymäaika: 28.5.2008
Rekisterinumero:
Tinka jalostustietojärjestelmässä
Väri: Punainen valkoisin merkein
Paino:
Korkeus:
Lonkat:
Kyynärät:
Silmät: PRA-A
           CEA-A
Omistaja: Kirsi Kuhmonen
Kasvattaja: Annina Nurmikivi, Kirkkonummi

Emä: Rocmin Daddy's Dream
Isä: Tollarbo's Quiz Apollon

Sisarrukset:
Redadict Unstoppable "Ville"
Redadict Unpredictable "Caro"
Redadict Unbelievable "Ilo"
Redadict Unbreakable "Pihka"

Rentoa leikkiä













Tinka tutustuu varikseen





Autossa matkustaminen on Tinkasta mukavaa :) Neitonen nukahtaa yleensä heti, kun auto lähtee liikkeelle.

Tinka kasvaa hurjaa vauhtia, kotona asustaa nyt honkkeli :) Pentupyöreys alkaa kadota ja tilalle tulee jalkaa... Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, silmät saa olla selässäkin... Paljon ollaan opeteltu ja jotain opittukin (toivottavasti). Hihnassa kulkeminen alkaa jo luonnistua, sekä luoksetulon käskyllä on jo jokin merkitys :) Kontaktiharjoituksia ollaan tehty paljon ja Tinka alkaa hakemaan hyvin kontaktia. Myös pilliä olen käyttänyt mahdollisimman useasti. Istumisen opettelu ollaan aloitettu. Mikäli tähän kirjaisi sen kaiken mitä ollaan opeteltu,  ei teksti loppuisi luultavasti koskaan...

Tänään tutustuttiin herra varikseen. Intoa ja kiinnostusta riitti, Tinka raahasi varista pitkin pihaa. Otin variksen silloin, kun kiinnostusta oli oikeasti vielä jäljellä, joten sain perääni pomppivan palleron. Kivalta ja kauniilta koiralta pikkuneiti vaikuttaa :)

Tara ja Tinka tulevat toimeen loistavasti! Leikit alkavat mennä vaan hieman liian vauhdikkaiksi, joten silmällä niitä on pidettävä koko ajan. Tara saisi ehkä useammin huomauttaa tuota pentua, se saa tehdä melkein mitä vain..

Eilen käytiin Taran kanssa agilityssa, hurjasti on taas Tara kehittynyt. Nyt ollaan keksitty keino jolla rimat saa pysymään ylhäällä. Myös tokoa ollaan treenattu ja tunnarin suhteen alkaa iskeä epätoivo :( Onneksi pääsemme koulutukseen syyskuun ensimmäisellä viikolla, jospa kouluttaja osaisi antaa uusia vinkkejä meille.

Kirjotetaan nyt pitkästä aikaa kuulumisia, kuvia on ehtinyt laittaa, mutta kirjoittaminen on ollut liian hidasta.. Lomaa on jäljellä enää vajaa kolme viikkoa :( Miksi se aika menee niin nopeasti? Vaikka toukokuusta lähtien olen lomaillut, ei ole tylsää päivää ollut, aina keksii puuhaa. Tara varmaan on onnellinen, että kohta saa taas normaalia lepoa! Kesällä on tullut treenattua paljon tokoa, mutta agility on jäänyt vähäiselle treenille johtuen motivaation puuttesta...

Tinka siis saapui reilu viikko sitten, tuntuu, että se olisi ollut jo paljon pidempään. Tinka on valloittava, rohkea ja utelias nuori neiti. Tuntuu, ettei mikään pelota tuota pientä otusta! Tinka on myös VILLI, iloinen ja joskus se meinaa isotella minulle :D Se ei sovi kyllä alkuunkaan! Puremista ja lahkeessa roikkumista oli myös, mutta ne ovat jääneet (tosin vieraamme joutuvat vielä kohteiksi puremiselle). Hihnassa ollaan kävelty ja metsässä kirmattu vapaana. Ensin tuntui, että pentuun ei saa minkäänlaista kontaktia ja metsässä se lähti huitelemaan omille teilleen. Nyt Tinka hakee hienosti kontaktia, pysyy metsässä lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse (ainakin välillä...). Toki kaikkia juttuja pitää testailla, että onko näin pakko tehdä ja kaikki ei voi onnistua samana päivänä yhtä hyvin :)  Erityisen tyytyväinen olen tuohon kontaktin hakemiseen! Mitään ihmeellistä ei olla opeteltukaan, ajattelin saada ihan rauhassa kaikki perusasiat kuntoon, sitten opetellaan vasta muita juttuja. Eihän noista pennuista koskaan tiedä ja keskittyminen on huipussaan ehkä minuutin ;)

Tara ja Tinka tulevat erinomaisesti juttuun, hienoa! Tinka uhoaa melko paljon Taralle, mutta "vanha" laittaa pennun ojennukseen. Yllättävän paljon Tara sietää pikkuiselta, ei tosin sitä, että sen ruokakupille juostaan kesken ruokailun! Tinka hyppii Taran päällä ja repii turkista, kovasti se myös "murisee" leikeissä :O Aikansa Tara sietää kaikkea, mutta sanoo hellävaraisesti, kun menee hermot. Jostain pitäisi löytää joku pentu kaveriksi, ettei tarviis tuon Taran kanssa aina leikkiä (kovin moni ei innostu leikkimään noin pienen pennun kanssa).

Onneksi Tinka on ollut enemmän kiinnostunut minusta kuin Tarasta. Ulkona ollaan yleensä erikseen, joskus kuitenkin käydään yhdessä metsässä. Tinka on ollut kerran mukana kun kävin treenaamassa Taran kanssa, hienosti pentu nukkui häkissä koko ajan.

Olen saanut taas lähiseudulle sekopään maineen, kun olen ihmisiä ajanut pois. Kaikkia kun niin hirveesti kiinnostaisi söpö pentu (yllättävää...) ja minun tehtäväksi jää tietysti ilmoittaa, ettei meitä kiinnosta jutustella jokaisen vastaantulijan kanssa. Yllättävän vähästä ihmiset suuttuvat *huokaus*

Kahlailua

Olenko söpö?



Taralla on vedessä ihan oma elämä :)



Välillä voidaan leikkiä, Tinka antaa kyytiä Taralle :)

Sitten nukutaan...



Taran piti hakeutua pennun lähelle :)

Söpöilyä :)



Eteisen peili on kumma juttu...



Kaunis Tara

Leikkisit mun kaa

Leikkiminen ja poseraaminen on Taran mielestä mahdotonta :)

Taas söpöilyä



Näiden kahden kuvaaminen on mahdotonta, varsinkin leikkiessä.

Ja taas väliin poseeraus...